”Ihmiset pitivät vähän hulluna, kun päätin mennä ruotsinkieliseen lukioon”

Mila Kärnä, abiturientti
Svenska Privatskolan i Uleåborg, Oulu

”Mä oon käynyt mun kaikki aikaisemmat koulut suomeksi ja mun äidinkieli on suomi. En ole itsekään ihan varma, miten päädyin hakemaan ruotsinkieliseen lukioon. Mulla oli ysillä sellainen lista Oulun lukioista ja mä huomasin, että siellä on myös ruotsinkielinen lukio. Joku heitti mulle vähän läpällä, että jos menisinkin sinne. Loppujen lopuksi mä sitten menin sinne.

Ei se alussa helppoa ollut, mutta ei se ollut niin vaikeaa kuin mä kuvittelin. Jouluun asti joutui tekemään enemmän töitä kuin muut, ja aluksi sai lukea historian kappaleet aina sanakirjan kanssa. Muuten mulla meni vain pari viikkoa siihen, että alkoi tunneilla ymmärtämään suurin piirtein kunnolla.

Lukiossa näkyy se, että kaikki ovat tulleet sinne vapaaehtoisesti: kaikilla luokkalaisilla on motivaatio opiskella. Tunneilla pystyy jopa keskittymään asioihin. Jos on paljon vaikeita kursseja ja pitää käyttää hirveästi aikaa siihen, että oppii, niin monesti se vie aika paljon energiaa. Ei lukio ole silti missään kohtaa tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta.

Toki ihmiset pitivät mua vähän hulluna aluksi, kun päätin mennä ruotsinkieliseen lukioon. Suurin osa ihmisistä, jotka kuulevat siitä ekaa kertaa yllättyvät aika tavalla. Mä oon saanut kuitenkin vain kannustusta sen jälkeen, kun mä oon aloittanut. Ehkä enemmän suomenkieliset hämmästelee sitä, että mä oon ruotsinkielisessä koulussa kuin ruotsinkieliset sitä, että mä oon siellä.

Uudessa koulussa aloittaminen tuntematta ketään etukäteen oli mulle itselleni ehkä enemmän mahdollisuus saada uusia kavereita ja tutustua uusiin ihmisiin. Totta kai se kieli jännitti eka, mutta sen oppii. Ja kun suurin osa ihmisistä puhuu kuitenkin suomea, niin se ei ollut ongelma. Monesti me puhutaan koulukavereiden kanssa välitunneilla suomea.

Kyllähän se toisella kielellä opiskelu just aluksi vaatii sen, että jaksaa panostaa, mutta nyt se opiskelu menee ihan normaalisti ainakin omasta mielestä. Nyt kun sen kielitaidon on kerran saanut, niin ei sitä oikein ole järkeä heittää hukkaankaan. Jos on vaan mahdollisuus, mun olisi tarkoitus jatkaa opiskelua ruotsiksi. Se tuntuu ihan luonnolliseltakin, en mä tiedä osaisinko mä enää matikkaakaan suomeksi.

Vähän jännittää kun alkaa kolmas vuosi lukiossa. Pitäisi koittaa lukea kirjoituksiin ja tietää, mitä tekee lukion jälkeen. Mulla on kaikki vielä niin auki, että vaihtelee päivästä päivään, mitä haluaa tehdä. Tänään mä lähtisin varmaankin opiskelemaan psykologiaa. Tai sitten kielikylpyopettajaksi.

Kerran kun on tehnyt oudon valinnan, uskaltaa tehdä niin jatkossakin.”