”Kyllä mä jotenkin uskon, että löydän sen oikean tien”

Saara Valjakka, 2. vuosikurssin opiskelija
Järvenpään lukio, Järvenpää

”Alussa mua jännitti, että saanko mä kavereita lukiossa. Kun on ollut niiden samojen kavereiden kanssa ala-asteelta lähtien, niin ei ollut ihan varma, mitä pitäisi sanoa kun tapaa jonkun uuden tyypin.

Mun ujous on ehkä enemmän sellaista sisäistä, joka ei välttämättä näy ulospäin muille ihmisille niin paljoa. Enemmän on itse silleen, että mitä mä nyt teen tai mitä mä nyt sanon, mutta sitten sitä vaan sanoo tai tekee jotain ja tajuaa, ettei se nyt ollutkaan niin hirveetä. Musta tulee paljon puheliaampi, kun tutustun ihmisiin ja sitten pystyy juttelemaan myös oikeista asioista.

Olin kuullut ennen lukioon tulemista kaikilta, kuinka hirveän vaikeata lukiossa on. Nyt kun on tehnyt jo monta koetta niin huomaa, että joissain aineissa menee jopa paremmin kuin yläasteella. Sitä tajuaa, ettei tää lukio ehkä olekaan niin vaikeata kuin alussa ajatteli.

Eka vuosi meni tosi nopeasti, kun löysi niitä kavereita ja eli jotenkin yhden jakson kerrallaan. Yhtäkkiä sitä vaan huomasi, että on mennytkin jo tosi monta koeviikkoa, ja että taas pitäisi alkaa lukemaan.

Onhan tää tärkeä elämänvaihe, kun on itse halunnut mennä lukioon ja sitten pitäisi riittää motivaatiota kaikkiin niihin juttuihin. Huomaa että koeviikollakin kaikki on jotenkin tosi ahdistuneita, ja sitten kun viikko on ohi, kaikki on taas ihan normaaleita. Ei lukio ole rankkaa, mutta kun talvella on neljään asti koulua ja on jo ihan pimeätä, kun pääsee kotiin, niin se vie kaiken energian. Kotona ei ole enää energiaa tehdä mitään, vaikka pitäisi tehdä kurssitöitä, jotka vie tosi paljon aikaa monessa eri aineessa. Ne on varmaan sellaisia ainoita hetkiä, kun tulee sellainen olo, ettei enää jaksa. Mutta kyllä sitä sitten aina jaksaa.

Mulla ei oikein ole ikinä ollut sellaista haaveammattia, että tätä mä haluun tehdä, vaan se on vaihdellut tosi usein. Olisi kivaa, että löytyisi joku ala, mitä opiskella ja sitten voisi alkaa ajatella sen jälkeen, mitä haluaa tehdä isona. Mutta kyllä mä jotenkin uskon, että löydän sen oikean tien ennen kuin alkaa ahdistaa ihan hirveästi.

Olisi kivaa saada vielä enemmän kavereita. Mä oon nyt jo tutustunut aika moneen ihmiseen, mutta vielä on sellaisia puolituttuja, joihin haluaisin tutustua mutta en ole vain vielä oikein ehtinyt. Lukiossa on ollut parasta oikeasti se, että on tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uusia kavereita. Katsoin just jotain kuvia viime vuodelta ja tajusin, etten mä tuntenut näitäkään kuvissa olevia ihmisiä ennen lukion alkua. Tuli jotenkin hirveän hyvä olo siitä.