”Lukiossa ei ole enää niin ärsyttävä penska”

Tatu Rouvinen, abiturientti
Leppävirran lukio, Leppävirta

”Mun isoäiti ja isoisä on taiteilijoita. Mummo tuntee kaikki kulttuurialan ihmiset ja se on aina vaan kuskannut meitä Oopperaan ja balettiin ja kaikkiin muihin taidejuttuihin. Se on ollut ihan innoissaan syöttämässä meille tätä taidetta, joten ollaan sitten käyty pienestä lähtien mun siskojen kanssa kaikissa kulturelleissa tapahtumissa.

Mä piirtelen, teen ruokaa, leivon, kokkaan, soittelen pianoa, käyn kuvataidekoulua ja tykkään valokuvata ja tehdä kaikkea muuta taiteellista. Musta on kivaa ja hauskaa luoda jotain kaunista tai hyvänmakuista.

Tällä hetkellä mä oon innostunut aasialaisesta ja japanilaisesta ruoasta, niitä on tosi kiva kokata ja syödä. Sokerileivonta on myös lähellä mun sydäntä. Jos tekee vaikka jonkun kakun, niin sitä voi koristella ihan äärettömyyksiin asti ja siinä voi olla tosi pikkutarkka. Se on tosi hauskaa. En voisi ikinä olla mikään arkkitehti, joka tekee rakennuksia, kun mä voin istua pelkästään yhden kakunkoristeen kimpussa kaksi tuntia.

Ei mulla ollut yläasteella mitään parempaakaan suunnitelmaa, joten lukio oli hyvä vaihtoehto. Yleissivistys on mun mielestä yleisestikin tosi arvostettava asia, ja musta on aina hauskaa tietää asioita. Vaikka mua on välillä turhauttanut esimerkiksi saksan opiskelu, niin kyllä se nyt tuntuu ihan mukavalta, että on jaksanut. Lukiossa mä en kuitenkaan ole ihan niillä mun omilla vahvuusalueilla. Siellä on asioita, joita en osaa enkä tiedä. Sitten taas jos maalaan tai piirrän, niin kyllä mä silloin tiedän, mitä oon tekemässä.

Lukiossa elämä on ollut huomattavasti parempaa. Ihmiset ovat kypsyneet niin paljon, että on paljon mukavampaa olla olemassa. Ei ole enää mitään ärsyttäviä penskoja ympärillä, eikä ole enää itsekään niin ärsyttävä penska. Kaikki yritetään tunkea johonkin muottiin, ja jotkut istuu siihen helpommin kuin toiset. Mä en ole ikinä istunut, mutta ei se ole kyllä ikinä hirveästi haitannutkaan. Jos mä en halua olla sen muotin mukainen, niin kyllä mulla on mukavampaa sen muotin ulkopuolella.

Välillä pohtii, että mitäköhän mulle nyt käy, kun lähtee tutusta ja turvallisesta koulusta taas uuteen paikkaan. Että pääsenkö mihinkään ja miten siellä homma hoituu. En kuitenkaan stressaa. Kyllä mä uskon, että selviän elämästä – oon mä tähänkin asti pysynyt elossa, niin kyllä sitten tästä eteenpäinkin.

Aina voi kysyä joltain apua, jos sitä tarvitsee.”