”Lukiossa on jotenkin valmiimpi kaikkeen”

Juulia Leinonen, abiturientti
Helsingin medialukio, Helsinki

”Kavereiden kanssa me tehdään paljon sellaista, että lähdetään vaan ajelemaan ympäri Vantaata ja Helsinkiä. Me ollaan mietitty monta kertaa, että mikä siinä ajelemisessa on niin hauskaa. Mutta se on ihan sika kivaa: kuunnellaan musiikkia, ajellaan ympäriinsä ja jutellaan autossa. Siinä tulee sellainen vapauden tunne, että sä voit vaan lähteä jonnekin ja tulla illalla takaisin ja olla silleen, että tää oli mun päivä.

Mä oon aina ihan messissä, kun joku kaveri ehdottaa jotain tekemistä. Olin seitsemän, kun mun vanhemmat vaan laittoi mut partioon kahden mun kaverin kanssa. Menin partiokokoukseen ja sitten mä vaan jäin sinne. Kaikki mun kaverit lopetti, ja mä jouduin vaihtamaan ryhmää. Sitten mä pyysin mun toisia kavereita mukaan samalta luokalta. Se luokkakaveri, kenet silloin pyysin, on edelleen mukana. Me sitten jäätiin sinne kahdestaan, kun meillä oli niin hauskaa.

Me ollaan partiossa johtajaporukalla niin hyviä kavereita keskenämme, että nähdään tosi usein muutenkin. Me vedetään mun kaverin Matin kanssa sudenpentuja. Niitä on ihan hauska vetää, niiltä sudareilta tulee hauskoja juttuja. Ne on jotenkin niin aitoja ihmisiä, että ne on ihan mukana kaikessa.

Musta tuntuu, että olin tosi pieni ja kokematon silloin, kun mä aloitin lukion. Mutta oon mä se ihan sama ihminen, ehkä ajattelen tosin enemmän. On jotenkin valmiimpi kaikkeen, vaikka aina mä oon ollut tällainen, mutta nyt se on jotenkin vielä korostunut enemmän lukion aikana. Muistan, kun meni ekana päivänä kouluun ja jännitti sitä, kun mulla ei oikein tullut tuttuja kavereita yläasteelta samaan kouluun. Sitä yritti vaan nähdä jotain tuttuja, ja sitten kun mä näin mun vanhat rinnakkaisluokkalaiset olin silleen, että ihanaa, mä tunnen täältä jonkun! Nyt niistä on tullut jo läheisiä kavereita.

Mä luulin tullessani lukioon, että musta tulee psykologi. Sitten mä luin kaksi kurssia psykologiaa ja tajusin, että se ei niin ole mun juttu. Oon miettinyt, että voisin lähteä lukemaan jotain humanistiseen tai valtsikaan.

Meen pääsykokeisiin sillä fiiliksellä, että katon vähän, millaista se on. Musta tuntuu, että mä oon niin täynnä opiskelua nyt, kun on ollut 12 vuotta koulussa putkeen. Vois hyvin ottaa sen välivuoden tässä välissä, se ei ois paha idea ollenkaan.”