”Lukiossa saapi painottaa sitä, mikä itseä kiinnostaa”

Penja Korkkonen, 2. vuosikurssin opiskelija
Kajaanin lukio, Kajaani

”Ei koulu ole mulle tärkeintä, kyllä aika moni muu asia menee siihen edelle. Mie harrastan musiikkia ihan sillain omaksi iloksi, mutta kuitenkin tosissaan. Vuosi sitten minua pyydettiin soittamaan musiikkiopiston bändiin, sinne haluttiin saksofonin soittaja. Mie ajattelin, että mikäs siinä, voin tulla. Se on ollut ihan mukavaa hommaa – sellaista, että mennään kerran viikossa treenaamaan ja sitten vähäsen siellä soitellaan ja heitellään vitsiä.

Kesällä olin Metsästäjäliiton nuortenleirillä ohjaajana ja sitten kesätöissä tuossa Kajaanin Kaukametsä-kulttuurikeskuksessa. Olin myös riparilla isosena. Miulla oli omalla riparilla niin älyttömän hauskaa, että halusin mennä isoseksi, ja sitten molemmat isoveljet sanoivat, että kannattaa ehdottomasti mennä. Siellähän oli varsin mukavaa, sai vihdoinkin pelleillä ihan kunnolla ja pääsi tutustumaan moneen mukavaan tyyppiin. Meillä oli myös tosi hyvä isosporukka. Nyt me ollaan jonkin verran pidetty yhteyttä. Koko isosporukalla ei olla nähty, mutta melkein kaikki siitä porukasta on tuolla samassa lukiossa niin siellähän sitä näkee.

Ensimmäinen vuosi lukiossa oli alussa ihan sellaista sähellystä, kun ei tiennyt yhtään, että missä on mitä ja milloin tapahtuu mitäkin. Nyt kun alkaa toinen vuosi niin tuntuu, että lukiossa on joskus ihan mukava olla ja joskus vähän epämukava – riippuu siitä, millainen jakso on kyseessä. Pääasiassa kuitenkin tykkään. Kyllä mun mielestä lukio on vähän mukavampaa kuin yläaste: saapi painottaa sitä, mikä itseä kiinnostaa.

Minä haluaisin teologiseen opiskelemaan ainakin näin ykkösvaihtoehtona, ja sitten kakkosvaihtoehtona historiaa. Minun uskonnon opettaja on sellainen pieni vanha mummeli, joka on varsin pirteä ja tietääpi tosi hyvin sen alansa. Se on semmoinen iloinen ja positiivinen ja kertoo meille hauskoja juttuja lapsistaan. Meidän historianopettaja on yksi miun suosikkiopettajista. Se tietää paljon enemmän asioista kuin mitä siellä kirjassa sanotaan ja sitä on sen takia mukava kuunnella.

Mie vähän jo ootan, että pääsisi sinne yliopistomaailmaan katsomaan, minkälaista meno siellä ompi. Sitten kun on se yksi juttu, mitä opiskellaan, niin siihen on helppo panostaa melkein täyspäiväisesti. Ensi kuun puolella meillä on yliopistovierailuita, niin sitten päästään käymään Joensuun yliopistossa ja keväällä Kuopiossa.

Jos en pääse ensimmäisellä kerralla opiskelemaan, niin sitten yrittää vaan seuraavana vuonna ahkerammin uudelleen. Kyllä sitä aina tekemistä löytyy minulla ainakin, vaikka joutuisikin jonkun välivuoden pitämään.”