”Mä laitan aina viestiä opettajille, että nyt mä meen keikalle”

Minka Viljanen, 2. vuosikurssin opiskelija
Rauman lukio, Rauma

”Mä käyn Satin Circuksen, TCT:n ja Roope Salmisen ja koirien keikoilla. Ne on melko pieniä nimiä, mutta ne on itselle tärkeitä, kun on oppinut tuntemaan niitä bändien tyyppejä. Satin Circuksenkin tyypit tietää mut nimeltä.

Aluksi siinä keikoilla kiertämisessä oli ideana se, että näkee bändin, mutta nykyään meen keikoille tapaamaan tuttuja. Koulussa on aina ne samat ihmiset ja kun Raumalla näkee vaan näitä samoja naamoja, niin keikoilla näkee uusia.

Oon aina ollut sitä mieltä, että en mene lukioon. Aina kun joku on ehdottanut sitä mulle, niin mä oon ollut silleen, että ei, mä opin tekemällä enkä lukemalla. Siksi on aika outoa, että lopulta menin lukioon. Mutta jotenkin kun tuli nää keikat, niin lukiosta sai paremmin poissaoloja anottua. Ja kuitenkin kun ei ollut ihan varma, että mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa, niin lukio oli hyvä vaihtoehto. Nyt se mun miettimä lähihoitajan ura on vaihtunut opettajan tai miksaajan uraksi.

Mulla on ollut keikkoja nyt noin kerran viikossa. Opettajat luulivat aluksi, että mä itse esiinnyn jossain. Sitten kun niille selvisi, että käyn katsomassa keikkoja, niin ne alkoi ihmettelemään, että miksi teen tätä. Melko pian ne alkoivat kuitenkin ymmärtämään. Hoidan kuitenkin kouluni hyvin, oon iloinen ja sosiaalinen, enkä lintsaa tunneilta turhaan. Mä laitan aina viestiä opettajille, että nyt mä meen keikalle. Ihmeen vähän mulla on tullut poissaoloja, vaikka lukujärjestys on ihan täynnä kursseja.

Nykyään oon paljon vastuuntuntoisempi. Paljon itsenäisempikin musta on tullut: keikoilla kun kiertelee itsekseen, niin pitää pitää huoli itsestään. Koulussakaan ei tule enää kukaan sanomaan, että nonni, teeppäs tää nytten, vaan pitää hoitaa itse asiat. Keikoilla kiertämällä saa myös kaupunkisivistystä! Mulla oli vielä vähän aikaa sitten ongelmaa muistaa kumpi on pohjoisemmassa, Tampere vai Turku. Nyt osaan jo erottaa ne.

Oon kotoisin pikkukylästä, kolkyt kilsaa Raumalta mettään päin, ja siellä mä oon asunut koko ikäni. Siellä mulla ei ole paljoa ikäkavereita. Ajattelen niin eri tavalla kuin ne. Meillä on erilainen musiikkimaku, eikä kaikki ymmärrä tätä mun keikkailua.

Ne, jotka on käynyt vaan Cheekin stadionkeikalla ja nähnyt sen screeniltä, niin niille se on ehkä ihan riittävää. Ne ei tiedä, miltä tuntuu, kun bändi tuntee sut nimeltä.”