”Mie oon vähän aktiivinen muittenkin puolesta”

Tuomo Laiti, abiturientti
Utsjoen saamelaislukio, Utsjoki

”Eilen viimeksi annoin haastattelun – halusivat mielipiteen jostakin saamelaisiin liittyvästä asiasta. Kyllähän siinä vähän tulee paineita, kun mie oon se tyyppi, keneltä halutaan mielipidettä. Sanot jotain väärin, niin kuulet siitä pitkään. Mutta eipä siinä, sellaista tää homma välillä on.

Mie yritän vaikuttaa alkuperäiskansa-asioihin: oon mukana saamelaiskäräjien nuorisoneuvostossa ja olin kaksi vuotta myös Utsjoen nuorisovaltuustossa puheenjohtajana. Nyt ei ole enää hirveästi aikaa, kun alkaa kirjoitukset. Kyllähän ne muut ihmettelee, että miten sie jaksat ja pystyt tohon kaikkeen ja pystyt hyvillä arvosanoilla selviin vielä lukiostakin. Musta tuntuu, että mie oon vähän aktiivinen muittenkin puolesta.

Kun syksyllä meidän koulussa tapahtui se koulupuukotus, niin meidän saamelaisten päälle nostettiin mediassa viha. Jostakin luin, että se olis muka meidän vika, että se kaikki tapahtui. Ei meistä koskaan oikein olla nätisti puhuttu, mutta me yritetään parantaa sitä.

Meidän lukio on minun tietääkseni ainoa lukio, jossa opetetaan lähiopetuksena pohjoissaamea äidinkielenä. Meitä on tällä hetkellä lukiossa kirjoilla kuusi ja tämän kevään penkkaripäivän jälkeen meitä ei ollut tosissaan kuin yksi vuosikurssi vaan, ei ollut ykkösluokkaa. Siinä se yhteisöllisyys ja yhteishenki kasvaa ajan myötä aika korkeaksi, ja kaikki siellä on jo loppuvuodesta yhtä perhettä. Mutta sitten jos kaipaa enemmän muita kurssimahdollisuuksia, niin on mahdotonta saada järjestettyä mitään lisäkursseja, kun saattaa olla ite ainoa, joita ne kiinnostaisivat.

Paras päivä lukiossa oli varmaan ylioppilaskirjoitukset, koska tajusi, että lukio on todellakin loppusuoralla ja oikeasti kohta alkaa se elämänkoulu. Pääsee muuttamaan pois sieltä kotikunnalta ja alkaa olemaan aikuinen tai ainakin lähellä sitä. Mie oon päiväkodista asti ollut tossa samassa rakennuksessa, jossa on päiväkoti, peruskoulu ja lukio. Ootan sitä päivää, kun saan laittaa valkosen lakin päähän ja hyvästellä ton paikan.

Nyt kun yksi aikakausi on loppumassa, tuntuu että on aika kääntää uusi sivu ja alkaa kirjoittamaan sitä vähän eri tavalla. Meikäläistä pyydettiin viime syksynä Yleisradioon töihin, mutta nyt tämän vuoden kesällä koin sen paljon ajankohtaisemmaksi. Nautin joka päivästä töissä, pääsi toteuttamaan enemmänkin itteensä ja sain aika paljon vapauksia. Mie olin neljä viikkoa toimittamassa omaa saamenkielistä radio-ohjelmaa, joka tuli viitenä arkipäivänä viikossa. Sain itse suunnitella sen sisällön ja kaiken muunkin mitä siihen tuli. Se oli tosi siistiä – semmoinen aluevaltaus, mitä en olisi ehkä olisi ajatellut vuosi sitten tekeväni!”