”Sen kanssa vaan oppi elämään, ettei pikkusisko ollut enää täällä”

Jonna Sorsa, 2. vuosikurssin opiskelija
Kuopion klassillinen lukio, Kuopio

”Mun toinen pikkusisko eli vain 37 minuuttia. Sisko syntyi liian aikaisin, eikä hänellä ehtinyt kehittyä keuhkot sen takia tarpeeksi.

Musta tuntui kauhean epäreilulta, että mun pieni sisko, joka ei ollut tehnyt mitään pahaa, kuoli. Mulle tuli huono omatunto siitä, että nukuin, söin ja pystyin elämään normaalia elämää. Sen koko kevään mä olin sairaslomalla. En vain yksinkertaisesti osannut elää, joten sairastuin syömishäiriöön ja masennukseen.

Mulla meni oikeastaan se vuosi vähän pimennossa. Kun siitä kuolemasta oli kulunut yli puoli vuotta, sain lähetteen nuoripsykiatrian puolella. Kun juttelin niille kaikille työntekijöille siellä, niin silloin sen ehkä jotenkin ymmärsi, että ei tän pitäisi olla näin.

Lopulta sen kanssa vaan oppi elämään, ettei pikkusisko ollut enää täällä. Totta kai siitä on kuitenkin suru jäljellä, ei sille oikein voi mitään. Tällä hetkellä mulle kuitenkin kuuluu ihan hyvää. Mä muutin viikko sitten yhteen mun poikaystävän kanssa. Tähän asti mä oon asunut solussa itekseni puolitutun kanssa, joten nyt on ihanaa kun voi olla joka päivä rakastamansa ihmisen kanssa.

Meidän perhe on pikkuhiljaa palannut sellaiseen arkeen, vaikka tietysti kaikille on edelleen vaikeata olla, kun yksi jäsen puuttuu. Perjantaina me käytiin äidin kanssa Klamydian keikalla. Onhan se tietty jännä ajatus, että perjantai-iltana 18-vuotias lukiolainen on äidin kanssa kattomassa Klamydiaa. Mutta siellä me vaan yleisössä hypittiin ja oltiin innoissamme. Jossain vaiheessa mä en oikein voinut puhua äidille kaikesta, mutta nyt kun on muuttanut omilleen niin on tukeutunut enemmän äitiin, ja sitä kautta siihen suhteeseen on tullut sellainen avoimuus.

Välillä mietin, että mitäköhän seuraavaksi tapahtuu, kun nyt tuntuu, että menee niin hyvin. Oon aina ollut kauhean varovainen sen suhteen, mitä tulevaisuudessa käy. Nyt mä en kuitenkaan jaksa enää murehtia sitä etukäteen, vaan elän hetkessä. Mulla alkaa nyt toinen vuosi lukiossa ja mä vaan odotan, mitä se tuo tullessaan. Tähän mennessä oon saanut kavereita ja mahdollisuuden tehdä kaikkia niitä asioita, joista tykkään.

Tietty myös vanhojen tanssit jännittää. Minä ja mun pikkusisko tykätään ihan hirveästi Frozen-elokuvasta, joten meidän olisi tarkoitus tehdä sellainen mekko mun äidin ja mummon kanssa.”