”Ystävien seurassa on kasvanut tosi paljon”

Netta Pöytälaakso, abiturientti
Tammerkosken lukio, Tampere

”Mä tiesin ysillä, että taide on se mun juttu. Yritin löytää Seinäjoelta sellaisia paikkoja, joissa voisin opiskella, koska tietysti vanhempien toive oli, etten muuttaisi pois kotoa vielä 15-vuotiaana. Seinäjoella se lähin taideammattia muistuttava vaihtoehto oli kuitenkin pintakäsittelijä, joten mä ilmoittauduin esittelylle Tammerkosken lukioon ja ihastuin siihen kouluun.

Asuin lukion alussa pari ekaa viikkoa mumman kaverilla Marjatalla, jonka olkkarissa nukuin ja jonka kanssa juotiin joka päivä aamukahvit yhdessä. Sen jälkeen sain kämpän opiskelijasolussa, mutta asunto oli aina sotkussa mun kämppisten jäljiltä, joten paikka ei tuntunut kodilta. Parilla muullakin mun kaverilla oli huono asumistilanne, joten me päätettiin hetken mielijohteesta etsiä yhteistä kämppää, vaikka oltiin tunnettu siinä vaiheessa vasta kolme viikkoa. Pian me löydettiin sopiva kämppä, joka me voitiin kuvitella meidän kodiksi.

Mulla on ollut jo kotona Seinäjoella tosi paljon ystäviä, mutta on mahtavaa, että on löytänyt vielä enemmän itsensä kaltaisia ihmisiä. Taide on se juttu, joka toi meidät yhteen, mutta ei se ole ainoa asia, joka meitä yhdistää. Me puhutaan aika paljon kaikista ajankohtaisista ongelmista ja eettisyydestä, esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksistä ja eläinten oikeuksista. Se on mahtavaa, millaisia keskusteluja noiden ihmisten kanssa voi käydä joka päivä, vaikka aina ei olla samaa mieltä kaikista asioista. Niiden seurassa on kasvanut tosi paljon.

Silloin lukion alussa jännitti paljon enemmän se, että onko muut parempia. Sitten sitä vaan jossain kohtaa tajusi, että tänne on tultu opiskelemaan: jotkut on parempia jossain, mutta sitten tietää, että on itse jossain toisessa jutussa hyvä. Mutta jos kattelee, millaiset ihmiset viettää aikaa kuvisluokassa kello yhdeksään asti, kunnes vartija tulee sanomaan, että ovet on lukossa, niin kyllä ne on ne taidelinjalaiset. Kaikki on omistautuneita sille hommalle.

Mulla on vielä vähän avonaisena noi tulevaisuuden suunnitelmat, mutta on pari juttua, mitkä kiinnostaisi. Helsingissä on kuvataiteen opettajan koulutus, niin se olisi tällä hetkellä ehkä eniten sellainen juttu, mitä tykkäisin tehdä. Tampereella on viime vuosina lakkautettu kaikki taidepainotetut jatko-opintoalat, joten luultavasti edessä on joka tapauksessa muutto pois. Se on kauhean surullista, koska mä ajattelin muuttaessani Tampereelle, että siellä voi pysyä kauemmin, koska siellä oli vielä silloin paljon siistejä jatko-opintomahdollisuuksia.

Jälkikäteen mä oon kelaillut, että olin aika rohkea silloin, kun mä muutin pois kotoa. Ei sitä jotenkin siinä tilanteessa tajunnut, mutta myöhemmin on ollut silleen, että ’wou, mä vaan lähdin’. Oon tosi iloinen siitä, että sain tällaisen mahdollisuuden ja hoidin sen kunnolla. Olisihan tässä voinut käydä niin, että olisin palannut parin kuukauden päästä takaisin kotiin Seinäjoelle, koska jääkaappi on tyhjä ja rahat loppu.”